Olen osana maatalouden
viljelysuunnitteluun liittyvässä projektissa, jossa on kaksi muuta
tekijää, jotka ovat opiskelukavereitani. Projekti on lähtenyt
liikkeelle syksyllä 2011 ja on sitä myöden edennyt enemmän tai
vähemmän tasaisesti. Haasteena on rakentaa helppokäyttöinen
ohjelmisto ei tekniselle käyttäjäkunnalle. Lisäksi
viljelysuunnitteluun liittyvä lainsäädäntö on suhteellisen
monimutkaista.
Olen vastannut projektin ominaisuuksien
valinnoista ja niiden priorisoinnista, mikä on myös johtanut siihen
että olen koodannut ylivoimaisesti eniten ominaisuuksia. Epätasainen
työnjako on tuttua opiskelijaprojekteissa ja miksei myös muissa
projekteissa. Opiskeluvaiheessa tämä ei itseäni ainakaan haittaa:
oma ammattitaitoni kasvaa lähes riskittömässä ympäristössä.
Palkkaa tosin ei saa.
Kokemattiomien koodaajien kesken on
hankalaa löytää itseluottamusta projektin eteenpäin viemiseen. On
vaikeaa saada rohkeutta tai kannustaa muita tekemään. Varsinkin jos
kohde ei ole tuttu ja taskit vielä epäselviä, uskallus saattaa
jäädä uupumaan.
Olen huomannut, että koodaajan
itseluottamuksen kasvuun ja rutiinin aikaansaamiseksi auttaa pari
juttua:
- Jos ongelma on vaikea, älä luovuta. Käytä ongelmien ratkaisuun vaikka päiviä, jos mahdollista, se kehittää.
- Älä kysele kaverilta vaan selvitä itse.
- Tee jotain, vaikka tekisitkin väärin, teit sentään jotakin.
Näitä teesejä ei varmasti
allekirjoita kaikki. Kun raha sekoitetaan kooditouhuihin, se varmasti
vaikuttaa tekemiseen, mutta ennen sitä, minuun edellämainitut
keinot ovat tepsineet.
Comments
Post a Comment